Ekat valmistuneet käsityöt tälle vuodelle. Aika säälittävästi on alkanut tämä vuosi käsitöiden saralla. Mutta ei se vain aika riitä kaikkeen. Ompelukoneeseen en ole ehtinyt koskea vielä ollenkaan tälle vuodelle. Milloinkahan siihen olisi aikaa?! Toivottavasti talvilomalla ehtisin edes jokusen paidan ja housut Veetille surauttaa.
Jokunen aivoton kudelma on kuitenkin valmistunut tuossa töllöä katsellessa. Veetille automatkoille ihan perus lapaset Novitan 7 Veljestä Polkka langasta. Lapasten koko on siis noin 2 vuotiaan.
Itelle oon saanut kudottua sukat Novitan 7veljestä Nostalgia langasta. Ei mitkään järin kauniit, mutta jospa ne lämmittäis kuitenkin.
Lisäksi on valmistunut piskuiset melkein junasukat. Oikeesti nämä on vaaleanpunaiset, mutta ei sitten millään suostunut väri toistumaan kameraan oikein. Enkä oikein jaksanut sitten edes yrittää. :)
Cambridgeä on takana nyt noin 5 viikkoa. Painoa on lähtenyt kaiken kaikkiaan noin 9kg. 9kg on erittäin hyvä saavutus, mutta tiedän, että jos olisin noudattanut paasto ohjeita orjallisemmin, olisi painoa lähtenyt paljon enemmän. Ketoosia ei tässä kropassa ole ollut sitten ensimmäisten viikkojen. Ja siksi se paino ei kai oikein meinaa tippuakaan. Olo on taas sellainen läskipaska ja ei tästä mitään tule kuitenkaan. Tuntuu, että olisi sama heittää hanskat tiskiin ja mennä ahmimaan maha täyteen herkkuja. Mikään ei taas oikein tunnu miltään ja tuntuu, että epäonnistun kaikessa mihin ryhdyn.
Olen myös miettinyt, miksi en pysty olemaan syömättä herkkuja. Olen miettinyt, että pelkäänkö liikaa muuttua hoikaksi vai miksi annan niin helposti periksi. Ehkä ajattelen, että olen tavallaan turvassa täällä läskien alla. Turvassa pahalta maailmalta ja pahoilta katseilta. Mikä minua sitten suojaa, jos olisin hoikka? Ehkä hoikkana minulla ei olisi tarvetta suojaitua. En tiedä, vaikeaa tämä on. Minun pitäisi varmaan jollain tavalla käsitellä näitä ajatuksiani tässä laihdutusprojektin ohella. Mutta miten? Tekisi mieli nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa...
Urheilu kärpänen on kyllä minua puraissut ja siitä tulee ihan mahtava fiilis! Innostui jälleen juoksemaankin. Ja yllätyin iloisesti, kun jaksoin vielä juosta vaikka olin viimeksi juossut kesällä. Ryhmäliikunta tunneilla käyn maanantaisin. Toki kävisin ryhmäliikunta tunneilla vaikka ihan joka päivä, mutta ei tunnu oikein olevan aikaa. Kuntosalin haluaisin johonkin iltaan mahduttaa. Mutta katsellaan miten käy.
Nyt on kyllä taas sellainen ahdistus päällä, että taitaa olla pakko lähteä juoksulenkille vielä ennen lasten iltapalan laittoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti