Vuoden ekat ompelukset

Pitkästä aikaa pääsin ompelemaan viime viikonloppuna. Tais muuten olla ekat ompelukset tälle vuodelle. Se vie tuo liikuntakin vain oman aikansa illoista. Ja kun ikävä kyllä siinä vuorokaudessa ei ole kuin 24h vaikka välillä toivoisi, että iltoihin saisi muutaman ylimääräisen tunnin.

Päätin testailla vähän uusia kaavoja. Sitä tahtoo aika jämähtää tuttuihin ja hyviksi havaittuihin kaavoihin, mutta joskus olisi kiva ommella vähän eri kaavoilla.

Ensimmäisena testiin pääsi hihaton paita uusimman ottobren (1/2013) kaavoilla. Lehdessä paita kulki nimellä Victor verkkopaita. En tehnyt kaavaan muokkailuja. Tästä tuli kiva paita, mutta seuraavaan pitää laittaa pituutta vähän lisää, kuten yleensä kaikkiin Ottobren kaavoihin. Näitä voisi kesäksi surautella muutaman. Kokoa tällä paidalla on 98 ja kuten kuvasta näkyy, aika justi on. Apina kangas on ostettu Eurokankaasta.

 

Sama paita edestä. Hieman pn jätkällä tukka pystyssä ja punaiset posket ulkoilun jäljiltä.



 

Seuraavaksi testiin pääsi samaisesta lehdestä Snap Button nimellä kulkeva paita. Huti meni että heilahti. Tämä paita pääsee tilkku laatikkoon odottamaan uutta elämää. Tämän paidan koko on 104 ja kuten kuvasta huomaa, on melkoinen makkarankuori meidän 2 veelle, joka normisti käyttää koko 98.  En oikein tästä kaavasta tykännyt, eikä tuo kaula-aukkokaan ole kovin kiva.

 



 

Sitten testiin pääsi Formal or Fun nimellä kulkenut paita. Tästä tuli ihan kiva käyttö paita. Tuo kangas on ihanan pirtsakka ja Veetikin tykästyi siihen kovasti. Tälläkin paidalla on koko 98 ja sen verran tein kaavaan muutosta, että pidensin paitaa vähäsen. Ihana auto kangas on ostettu Ylivieskasta kangas kaupasta, samaten kuin resori.

 

Seuraavaksi kaivoin esiin tutut ja turvalliset kaavat, joilla olen molemmilla ommellut liki kaikki Veetin vaatteet. Paidan kaavat on jostain vanhemmasta Ottobresta, raglanhihainen paita. Kokoa löytyy taas 98. Housut on ommeltu Ottobren Saimi housujen kaavoilla, niilläkin koko 98.
Paidan kankaan olen saanut  kiitoksena yhden kaavan piirtämisestä ja housujen musta trikoo on ostettu Ylivieskasta kangas kaupasta.



 

Pyjamasta tuli oikein kiva ja Veetikin tykkäsi siitä kovasti.

 

Tämän ompelu session päätteeksi voisin todeta, että pitäydy vain niissä tutuissa ja turvallisissa ja hyviksi havaituissa kaavoissa, niin ei tule tehtyä huti ompeluksia. :-)

Nippu lapasia odottelee kuvaajaansa, mutta niistä lisää myöhemmin.

Vuoden ekat käsityöt

Ekat valmistuneet käsityöt tälle vuodelle. Aika säälittävästi on alkanut tämä vuosi käsitöiden saralla. Mutta ei se vain aika riitä kaikkeen. Ompelukoneeseen en ole ehtinyt koskea vielä ollenkaan tälle vuodelle. Milloinkahan siihen olisi aikaa?! Toivottavasti talvilomalla ehtisin edes jokusen paidan ja housut Veetille surauttaa.

Jokunen aivoton kudelma on kuitenkin valmistunut tuossa töllöä katsellessa. Veetille automatkoille ihan perus lapaset Novitan 7 Veljestä Polkka langasta. Lapasten koko on siis noin 2 vuotiaan.

 

Itelle oon saanut kudottua sukat Novitan 7veljestä Nostalgia langasta. Ei mitkään järin kauniit, mutta jospa ne lämmittäis kuitenkin.

 

Lisäksi on valmistunut piskuiset melkein junasukat. Oikeesti nämä on vaaleanpunaiset, mutta ei sitten millään suostunut väri toistumaan kameraan oikein. Enkä oikein jaksanut sitten edes yrittää. :)

Cambridgeä on takana nyt noin 5 viikkoa. Painoa on lähtenyt kaiken kaikkiaan noin 9kg. 9kg on erittäin hyvä saavutus, mutta tiedän, että jos olisin noudattanut paasto ohjeita orjallisemmin, olisi painoa lähtenyt paljon enemmän. Ketoosia ei tässä kropassa ole ollut sitten ensimmäisten viikkojen. Ja siksi se paino ei kai oikein meinaa tippuakaan. Olo on taas sellainen läskipaska ja ei tästä mitään tule kuitenkaan. Tuntuu, että olisi sama heittää hanskat tiskiin ja mennä ahmimaan maha täyteen herkkuja. Mikään ei taas oikein tunnu miltään ja tuntuu, että epäonnistun kaikessa mihin ryhdyn.

Olen myös miettinyt, miksi en pysty olemaan syömättä herkkuja. Olen miettinyt, että pelkäänkö liikaa muuttua hoikaksi vai miksi annan niin helposti periksi. Ehkä ajattelen, että olen tavallaan turvassa täällä läskien alla. Turvassa pahalta maailmalta ja pahoilta katseilta. Mikä minua sitten suojaa, jos olisin hoikka? Ehkä hoikkana minulla ei olisi tarvetta suojaitua. En tiedä, vaikeaa tämä on. Minun pitäisi varmaan jollain tavalla käsitellä näitä ajatuksiani tässä laihdutusprojektin ohella. Mutta miten? Tekisi mieli nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa...

Urheilu kärpänen on kyllä minua puraissut ja siitä tulee ihan mahtava fiilis! Innostui jälleen juoksemaankin. Ja yllätyin iloisesti, kun jaksoin vielä juosta vaikka olin viimeksi juossut kesällä. Ryhmäliikunta tunneilla käyn maanantaisin. Toki kävisin ryhmäliikunta tunneilla vaikka ihan joka päivä, mutta ei tunnu oikein olevan aikaa. Kuntosalin haluaisin johonkin iltaan mahduttaa. Mutta katsellaan miten käy.

 Nyt on kyllä taas sellainen ahdistus päällä, että taitaa olla pakko lähteä juoksulenkille vielä ennen lasten iltapalan laittoa.

Punnituksessa käyty :)

Meidän Cambridge ryhmä kokoontui tänään. Kolme päivää pirtelöillä eloa takana ja painoa oli lähtenyt 1,8kg! Olen tyytyväinen!

Eihän ne pirtelöt mitään herkkua ole, mutta kyllä ne alas saa kun ei ajattele mitä juo. Maanantai ja tiistai sujui suhkot kivuttomasti. Tänään oli kolmas pirtelö päivä ja tämä oli kyllä niin kökkö päivä ettei tosikaan! Mulla on ollut ihan koko ajan nälkä, päätä on särkenyt, palellu ja heikottanu. Itkukin on ollut tosi herkässä tänään. Päivällä oli ihan vähällä, että heitän hanskat tiskiin ja lähden syömään, mutta tyydyin sitten vain juomaan kupillisin kahvia ja vettä, vettä ja vielä vähän vettä. Vettä olen yrittänyt juoda sen 2,5-3 litraa. Ja sehän tietää sitä, että saa yölläkin hypätä vessassa. Mutta niin ne sanoo, että kolmas päivä on pahin joten toivotaan että huomenna on parempi päivä. :)

Mutta vaikka tänään on ollutkin tosi huono päivä, niin en mä silti hetkeäkään ole vakavissani ajatellu että lopettaisin kuurin kesken. Mulla on melkoinen tsemppi päällä. Kai mä nyt olen tosissani tämän laihduttamisen kanssa. On ollut ihana huomata, kuinka paljon ihmiset on mukana tässä projektissa ja tsempanneet jatkamaan ja auttaneet selviämään huonojen hetkien yli.

Mutta ai että tuoksui paahtoleipä hyvälle, kun lapsille iltapalla niitä laitoin. Kaupassa käynnit on haastavia, kun ei oikein tiedä mitä sieltä ostaisi kun ei niitä kuitenkaan itse syö. Ja tänäänkin pyörin hetken karkkihyllyn edessä, että ostan pienen suklaapatukan itselleni. Kun eihän sitä kukaan saa tietää. Sitten aloin miettimään, että enköhän mä jo tiedä miltä se suklaa maistuu ja että salaa herkkujen syönti loppui kun kuuri alkoi. Jätin patukan ostamatta. Ehkä joskus voin ja osaan herkutella kohtuudella.

Hyvillä mielin huomiseen päivään! :)

Kuulumisia

Hieman kuulumisia pitkästä aikaa...
Minun elämä on tullut jonkinlaiseen risteykseen. Suunta, mihin tästä jatkan, on hukassa. Olen kovasti miettinyt, mihin suuntaan käännyn vai jatkanko nykyisellä tiellä. Tuntuu, että kovasti miettimälläkään, ei se oikea vastaus vain avaudu. Ei millään.

Oltiin miehen kanssa viikonloppu kahdestaan reissussa. Meillä oli oikein ihana viikonloppu. Käytiin hiihtämässä pieni lenkki, joka oli kyllä aika surkuhupainen reissu. Lauantaina lähdettiin, mahat hotelliaamupalaa täynnä, laskettelemaan. Vähän jännitti miten se sujui kun molemmille oli edellisestä kerrasta laskettelu suksilla kuitenkin yli 10vuotta aikaa. Mutta hienosti se sujui, jostain sieltä takaraivosta ja muistiaineksesta se tuli kauan sitten opittu taito. Ja ai että se oli kivaa, ihan niin kivaa kuin se oli silloin kauan sittenkin. Nyt tekisi kovasti mieli uudestaan laskettelemaan. Tänään onkin sitten ollut pohkeet ja reidet ihan älyttömän kipeät laskettelun jäljiltä, ihan kuin olis tehnyt kunnon reisi jumpan. :-) Eli ei ollenkaan huonolla tavalla kipeät.

Oli kyllä ihana, että äiti pääsi lapsia hoitamaan koko viikonlopuksi. Oli ihana päästä pitkästä, pitkästä aikaa kahdestaan rentoutumaan. Ja sitä muisti taas, miksi siihen toiseen on rakastunut aikoinaan. <3  Harmaata arkea kulkiessa, se tahtoo unohtua. Niin surullista kuin se onkin. Toivoisin niin kovasti, että tuosta lomasta pystyisi ammentamaan voimia tulevaan arkeen. Meidän arki ei ole helpointa...

Aloitin Cambridgen viime keskiviikkona. Virallisesti aloitan kuitenkin pirtelöiden juomisen vasta huomenna. Halusin viettää loman miettimättä syömisiä ensin. Tänään olen syönyt hotelli aamiaisen ja yhdet pullakahvit kotimatkalla. Nyt illalla tein Cambridgen Mango pirtelön. :-x Ei pysty kovin hyväksi sitä luonnehtimaan, oksennut meinasi tulla. Huominen vähän jännittää, pitäisi pärjätä kolmella pirtelöllä. Suunnittelin, että aamulla juon pelkästään kupillisen kahvia "aamupalaksi". Kahvitunnilla taas kahvia ja ruokatunnilla sitten voisi juoda pirtelön. Heti töiden jälkeen pirtelö. ja sitten vielä illalla olisi pirtelö. Tai sitten otan aamulla kotona kahvia. kahvitunnilla töissä pirtelö. ruokatunnilla vain kahvia ja vettä. iltapäivä kahvilla pirtelö. ja illalla vielä pirtelö. Täytyy vähän katsoa millainen rytmi noiden kanssa tulee.
Mutta missään tapauksessa tämä ei tule olemaan helppoa. Ei ollenkaan helppoa. Vähintään 30kg pitäisi saada painoa pois. En käsitä, miksi ihmeessä sitä on ihminen päästänyt itsensä tällaiseen kuntoon. Miksi sitä on pitänyt syödä, syödä ja syödä niin hemmetin paljon, että musta on tullut tällainen ihrakasa ja läskipaska. :-(  Voisihan näitä syömisiä selitellä monella jutulla, mutta onko ne kuitenkin vain tekosyitä?! Mutta toisaalta, jos 9 pitkää vuotta koulussa melkein kaikki hokee sitä, kuinka lihava on ja jos silloin on aina kuitenkin yleensä jäänyt yksin kun kukaan ei ole tahtonut olla kanssani,  niin onko se mikään ihme että sitä on alkanut uskomaan siihen, kuinka paska ihminen olen?! Ja eihän se nyt mikään uskon asia ole, näkeehän sen kun peiliin katsoo, yhtä läskiä koko nainen.
Olisi niin ihana voida olla oma itsensä. Olla sinut itsensä kanssa. Tykätä itsestään. Ehkä sitten, kun opin sietämään itseäni ja ehkä jopa tykkäämään itsestäni, niin ehkä sitten voisi olla mahdollista, että annan muidenkin tykätä itsestäni. Nyt minun ympärillä on korkea ja luja muuri, en mä tänne muurien sisäpuolella uskalla kokonaan ketään päästää. Pelkään ihan liikaa sitä, että mua satutetaan kuitenkin. Vaikka taidan itse satuttaa itseäni eniten.
En pysty uskomaan siihen, että minusta voisi kukaan tykätä tällaisena kuin olen. En edes sitä, että mieheni haluaa oikeasti olla minun kanssa. Vaan uskon, että hänkin ottaisi paljon mieluummin itselleen kauniin ja hyvä kroppaisen vaimon ja lapsiensa äidin. Ei todellakaan minua! Eikö se ole jokaisen miehen unelma?! Kaunis, isot tissit ja laiha?!

Kuinka musertava tämä olotila onkaan... kuinka kuluttavaa. En pysty nauttimaan elämästä. Ehkä pienistä hetkistä, mutta en muista milloin olisi ollut kokonaisen viikon hyvä olla. Siitä on ihan kamalan kauan.

Ja kun en minä ole tällainen, tämä on joku muu. En minä.
Saatan olla joillekin ihmisille ilkeä, koska en vain uskalla olla ystävällinen. Koska ajattelen, että ei se ystävällisyyttäni kuitenkaan halua eikä todellakaan olisi ystävällinen minulle. Tai olen vain hiljaa ja ihmiset ajattlee kuinka olen täyttä itseäni ja ylpeä kun en puhu kenellekään mitään. Mutta en vain yleensä keksi sanottavaa tai ajattelen, että jos sanon jotain mulle nauretaan kuitenkin, joten on ihan sama olla vain hiljaa ja yksin.
Kuinka usein sitä istuu sohvannurkassa itku kurkussa tai käpertyneenä peiton alle kyyneleet silmissä ja kaikkein eniten silloin haluten, että joku tulisi ja ottaisi syliin. Vaikka oma käytökseni olisi ihan päin vastainen, mutta kun en vain uskalla myöntää, että kaipaan halausta kun pelkään, että minut torjutaan ja että minulle nauretaan....

Ehkä jonain päivänä saan elämäni järjestykseen...

Uuden vuoden ensimmäinen päivä!

Oikein ihanaa alkanutta vuotta 2013 ihan jokaiselle! Tuokoon se teidän jokaisen elämään niitä asioita, joita toivoisitte. Uskaltakaa mennä kohti unelmia, pienin askelin. <3

 

 

Wanha blogi pääsi lepäilemään. Uusi vuosi ja uudet kujeet, niinkuin sanotaan. Alkoi tuntumaan, että tekee mieli taas blogata. Mutta wanhaan blogiin oli kauhean vaikea mennä, joten ajattelin aloittaa uuden blogin. Uuden blogin aloitus puhtaalta pöydältä, ilman että vanhat kirjoitukset hyppii oitis silmille.

Keskeneräisiä käsitöitä ei juurikaan ole, yhdet sukat vain. Joten sinälläänkin on hyvä aloittaa kun ei ole keskeneräiset kummittelemassa. Sen voin luvata, että ihan samalla tavalla kirjoittamani tekstit menee laidasta laitaan. Sanoja ja kuvia mun elämästä.

Olet lämpimästi tervetullut blogiini ja toivottavasti viihdyt jatkossakin! <3
Nyt minä menen ompelemaan. :-)